Pakkaskeli jatkuu, ihanaa, kunhan saa vaan tarpeeksi vaatetta päälle.

Eilen illalla kävin sitten pienellä kävelyllä metsässä. Makasin hangessa selälläni katsellen suuria hiljaisia puita ja kuunnellen hiljaisuutta. Ihmeellisen rauhoittavaa. Tuli sitten siinä maatessani mieleen, että ihmistenkin pitäisi ottaa talvisin mallia luonnosta ja eläimistä: elellä hissukseen, levätä ja kerätä voimia kesää ja kevättä varten.

Kissat ovat tuon asian oivaltaneet. Ne nukkuvat, nukkuvat ja vieläkin nukkuvat. Käyvät välillä syömässä, leikkivät laiskasti (Armas tosin hieman vähemmän laiskasti) ja käväisevät pikaisesti ulkona. Kissoista voisi kyllä muutenkin ottaa mallia monessa asiassa...

Tänään tallilla käydessäni harjailin Narolan oikein huolella. Se nautiskeli ja melkein nukahti, kun selvittelin sen harjaa ja harjasin otsaa ja poskia. Siten kävimme taas riimuratsastuslenkillä. Narola olisi kovasti halunnut juosta, mutta ilman satulaa ja suitsia on kyllä tyydyttävä ihan käyntivauhtiin. Vaivanpalkaksi taas porkkanoita ja sitten tarhaan päiväheinille.

Meinasinpa leipoa vihdoin ja viimein sämpylöitä...