Heräsin jo ennen kuutta, kun I:n piti lähteä auraamaan. Miäkin lähdin lumitöihin, eli lapioimaan rappusiamme esiin lumikerroksen alta. Miten voikaan olla niin untuvankevyttä lunta. Lopuksi oli ihan pakko heittäytyä selälleen pehmeään lumikasaan.
Kissat eivät taida olla ollenkaan yhtä mielissään. Armaskin kyräili vähän aikaa ovensuussa ja tuli sitten sisälle riehumaan. Naatti kököttää vahtimassa joulukalenteria maitonapin toivossa. Toivottavasti ei tule ainakaan kissanminttunappia; meno on jo ihan tarpeeksi vauhdikasta ilmankin.
Uskomatonta, että vihdoin on vapaa viikonloppu edessä.lupasin tosin hoitaa hevoset tänäiltana ja luulenpa, että teen sen myös lauantaina ja/tai sunnuntaina.
Kommentit