Vapaapäivä vihdoinkin.

Haimme aamulla heinäkuorman, sillä tallille toissapäivänä tulleet heinät olivat huonoja ja vieläpä pölyäviä. Nyt on sitten iso pino ihanan tuoksuisia vihreitä paaleja. Hevosetkin rouskuttivat posket pullollaan, eivätkä malttaneet juuri päätänsä heinäkasasta nostaa.

Kävimme ajamassa Likalla reippaan lenkin. Tallille päin tulimme polun kautta. Likka sai kiskoa ihan tosissaan kärryjä lumihangessa. Voi että, kunpa meillä olisi reki ja kunnon valjaat...

Narolan kanssa käytiin pellolla kahlailemassa pehmeässä hangessa. Tarkemmin ottaen Narola kahlasi, minä istuin mukavasti lämpöisessä pehmeässä selässä ja ihastelin pakkasen kuuraamia puita ja hohtavan valkoista lunta.

Pakkasta taitaa olla kymmenisen astetta, eli ihan kunnon talvikeli. kotiin tullessani ryystin pari kuppia teetä ja söin varmaan puolikkaan ruisleivän saadakseni itseni lämpenemään. Kissatkaan eivät juuri ulos halua. Siinä ne kököttivät kylki kyljessä pienen tyynyn päällä. Muuttuivat vähän vaivaantuneen näköisiksi, kun rupesin räpsimään kuvia niistä.

Äippäkin poikkesi teekupposella ja piparilla. Ismo lähti pikkujouluihin, joista palaa vasta huomenna. Miä siis vietän iltaani kissojen kera. Taidan polttaa paljon kynttilöitä ja lojua jossain pehmeässä paikassa mietiskellen mukavia. Voisin varmaan maata tuntitolkulla tuijottamassa ikkunasta näkyvää tummaa lumista metsää ja sen suuria hiljaisia kuusia. Vielä parempaa olisi tietysti tallustella itse sinne metsään...katsotaan nyt...
Metsiin jo pohjolan
vaipan luo hanki
ja maa on valkean
verhonsa vanki